Nimi: Senja
Lempinimi: Toiset kutsuu Senniksi, mutta Napero on
myös vanhan jäänteitä
Syntymäpäivä/ikä: 14.4. Olen siis saavuttanut nyt tämän
maagisen 18 ikävuoden iän
Opiskelen: Lukiossa, abivuosi
Paras ystäväni: Kyllähän Susanna on vierellä pysynyt jo
todella kauan aikaa.
Tärkein asia/esine: Pieni, musta runokirjani
Pelkään: Liiaksi muuttuvaa maailmaa sekä sitä, etten pystykään tuossa
tilanteessa hallitsemaan elämääni täysin
Odotan: Sitä vapauden tunteen hetkeä, jolloin on vapaa kaikista muiden
asettamista kahleista. Toisin sanoen myös kevättä kirjoitusten jälkeen
Minusta tulee isona: Suurin ja varjelluin haaveeni olisi
työskennellä vapaana taiteilijana suurilla lavoilla
Rakastan / Inhoan
Oppiaine: Musiikki, äidinkieli/ Matematiikka
Harrastus: Laulaminen, maalaaminen/ Jalkapallo
Väri: Minttu, valkoinen/ Kaiken maailman tummat sävyt
Eläin: Kevyesti kesällä lentelevä sitruunaperhonen/ Käärme
Ruoka: Itse tehty lasagne/ Sienikeitto
Musiikki/biisi: Teit meistä kauniin (Apulanta), Angels
(Robbie Williams); tyylisuuntaus ei sinänsä vaikuta, mutta sanoitukset kyllä. /
Kaikenmoinen rap-musiikki
Mottoni: A smooth sea never made a skillful sailor. / Kyllä se aurinko
paistaa risukasaankin
Kuka oikeasti olen:
Täällä Senjan roolin takana
pyörin siis mie eli Tahvanaisen Milla. Olen siis 18 vuotta, vaikka ei
sitä aina huomaakaan. Teatteria olen harrastunut nyt kolmisen vuotta eli
Milleniumin Toivot on kolmas prokkikseni.
Mutta mikä onkaan teatterissa
parasta? Hyvä kysymys onkin, että minkä voi edes valita parhaaksi puoleksi
tässä. No ainakin saa kavereita ja ystäviä, joiden seurassa ei ole koskaan
tylsää ja naurunremakka syntyy pienestäkin asiasta. Lisäksi harjoitusten aikana
ei tarvitse sen kummempia ylimääräisiä juttuja miettiä, pystyy jättämään aivot
joksikin aikaa narikkaan. Jotenkin teatteri vetää vain mukaansa ja irti ei enää
halua päästää. Siitä tulee suuri osa sinua, jota kantaa ilolla. Mutta
ehkä se parhain asia teatterissa on, että siellä saa olla juuri sellainen kuin
onkin. Kenenkään ei tarvitse olla yhtään erilainen kuin onkaan. Ehkä yksi
tärkeä osa tätä harrastusta onkin, että saa toteuttaa itseään sekä unelmiaan
kenenkään estämättä. Jotenkin kaikesta huolimatta sen parhaimman jutun
määritteleminen on hyvinkin vaikeaa, koska parhautta on se koko kokonaisuus.
Se, kun harjoituksissa tuntee ajan hetkeksi pysähtyvän ja tajuaa, kuinka
onnekas ja onnellinen sattuu olemaankaan juuri tuolla hetkellä, juuri noiden
ihmisten ympäröimänä. Ja juuri sen takia tunnen teatterin olevan kuin toinen
kotini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti